Olen talla viikolla osallistunut kasvatukseen liittyviin keskusteluihin Facebookin ulkosuomalaisten ja suomiaidit ulkomailla ryhmissa. On mielenkiintoista lukea ja keskustella siita miten maa missa asut, uskonto johon kuulut ja se mista olet kotoisin vaikuttaa paljon kasvatuksellisiin asioihin. Myos ymparistolla ja koululla on suuri vaikutus lapsen kehitykseen ja kieleen, niinkuin olen huomannut.
Monet ulkosuomalaiset aidit, joita on Facebook ryhmassa johon kuulun, ovat naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Mika siis tarkoittaa etta he ovat esim muuttaneet Italiaan ja naineet italialaisen miehen. Nain ollen heidan arkeen vaikuttaa mahdollisesti katolilaisuus ja koulussa opetellaan asiat italiaksi. Englanti ei ole niin tarkeaa. Monella kuitenkin on ollut ongelmia sailyttaa suomen kieli lasten elamassa koska monet heista eivat halua puhua sita. Syita voi olla monia mutta varmasti ainakin yksi on se etta kaverit koulussa puhuu italiaa tai mika se kieli kenellakin on missakin maassa.
Kun mina ja perheeni muutimme Skotlantiin, lapseni eivat juurikaan puhuneet englantia. He osasivat muutamia sanoja ja kohteliaita ilmaisuja joita olivat oppineet Amerikassa vietetyn vuoden aikana. Kaupassa usein kysyttiin mita kuuluu ja monet kysyivat myos kuinka vanha olet. Naihin lapseni oppivat vastaamaan. Kun nyt 7 vuotias lapseni aloitti koulun Skotlannissa puhuin kaksikielisyys opettajan kanssa ja han neuvoi meita puhumaan kotona ainoastaan Suomea. Poikani oppikin nopeasti englannin kielen koulussa ja kotona kasiteltiin opitut asiat viela suomeksi jotta seka lapsellani etta minulla vanhempana oli hyva ymmarrys siita mita piti oppia. Oli uskomatonta nahda miten nopeasti lapsi voi oppia lukemaan kokonaan vieraalla kielella ja miten nopeasti han oppii ylipaansa puhumaan ja kommunikoimaan.
Nyt kun nuorempikin lapsistani (4v.) on koulussa ja osaa lukea ja laskea helppoja laskuja, olen miettinyt entista enemman sita miten tarkeaa on olla oma itsensa ja ylpea siita. Puhuin tana aamuna englantilaisen ystavattareni kanssa koulumatkalla kasvatuksesta. Totesin ettei pojilla ole viela niin kylma etta tarvitsisi pitkia kalsareita kouluhousujen alle. Aamulla oli +5, joten minunkin jaloilla oli hieman kylma. Han sitten totesi siihen ettei hanen poikansa suostu kayttamaan pitkia kalsareita. Josta paasimme siihen etta jokainen kasvattaa lapsensa omalla tavalla. On olemassa niin monta kasvatustapaa kuin on aitiakin tai vanhempiakin. Ei ole olemassa vaaraa tai oikeaa tapaa, jokainen kasvattaa omansa niin kuin parhaaksi nakee. Meilla oli Suomessa koulussa pipopakko kun asteet menivat tarpeeksi alas, en muista mihin lukemaan, mutta silloin pipo oli oltava paassa. Taalla, Englannissa lapsillani on takkipakko. Kouluun taytyy menna takki paalla. Haloo!! Minusta tuo tuntuu uskomattomalta. Mutta se ei ole itsestaanselvyys etta lapsilla olisi takki paalla saatikka vaunuikaisilla taaperoilla edes kengat kun eivat kerran kavele vaan istuvat rattaissa.
Pitkien kalsareiden pidolla ja muillakin tavoilla joita minun perheessani on, on jokin merkitys. Pitkia kalsareita pidetaan jotta ei ole kylma. Pipoa pidetaan jotta paa ei palele, hattua ylipaansa pidetaan ympari vuoden paassa, kesalla se vaan vaihdetaan kevyempaan. Minun lapseni eivat toni muita huvikseen, koska se ei ole kohteliasta ja tapa keskustella muiden kanssa kasvatukseni mukaan. Nain kuitenkaan ei ole joka paikassa. Kaikki lapset ei osaa kommunikoida puhumalla, kaikki lapset ei ymmarra etta joku voi olla asunut jossain muuallakin kuin samalla paikkakunnalla aina. Mielestani se on rikkaus omalleni etta han osaa puhua kahta kielta, on ystavallinen ja tietaa maailmaa myos Englannin ulkopuolella. Ja kehtaa pitaa pitkia kalsareita talvella kun on kylma.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
tiistai 13. marraskuuta 2012
Viestilappuja ja lisaa viestilappuja
Olen asunut Englannissa nyt 7,5 kuukautta, UK:ssa 1 vuoden ja 6 kuukautta. Lapseni kayvat koulua lahimmassa kunnallisessa koulussa ja nain ollen olen paassyt tutustumaan englantilaiseen koulusysteemiin, joka eroaa aika lailla Suomen omasta.
Viime viikolla tuli jalleen lappuja kotiin koulusta. Ihmettelen hieman, koska laitoin nimen alle yhteen niista joissa kysyttiin haluaisinko saada jatkossa nama lappuviestit sahkopostilla ja ilolla taytyin sen kyseisen lapun. Nainhan se ei kuitenkaan mennyt, vaan edelleen noita lappuja tulee vino pino kotiin joka viikko, eikak yhtaan sahpostia ole viela tullut. Ja nyt kun nuorempikin poikani aloitti koulun, saan kaikki viestit, tiedotteet ja taytettavat laput kahteen kertaan. Voi tata riemua.
Viime viikolla yhdessa lapussa luki otsikkona KOULURUOKA VS. PAKATTU LOUNAS KOTOA. Mielenkiinnolla aloin lukea. Siina kerrottiin kouluruoan terveellisyydesta ja verrattiin kouluruokaa yleisimpiin kotoa tuotuihin lounaisiin ja lopuksi tarjottiin kaikille mahdollista yhta ilmaista koululounasta. Muutenhan siis siita joutuu maksamaan paitsi ne perheet joilla on tietyn rajan alla olevat tulot. Olin hyvin innoissani tasta, toki kokeilemme miellamme kouluruokaa, pojatkin olivat halukkaita kokeilemaan. He ovat syoneet tahan mennessa kotoa pakattuja lounaita. Vaihtoehdot oli; tuplajuusto-kanapizza, makkaraa ja perunamuussia, jonkun sorttista lihaa ja perunaa, kalapuikkoja ja uuniranskalaisia ja joku viides vaihtoehto mita en muista. Lapussa pyydettiin valitsemaan yksi ja palauttamaan tiettyyn paivaan mennessa.
Paivaa ennen lapun viimeista jattopaivaa seisoin muutamien vanhempien kanssa koulun portilla aamulla odottelemassa koulun pihalle paasya. Osa vanhemmista alkoi puhumaan ilmaisesta koululounaasta ja ihmetteli kun ei lapussa mainittu paivaa milloin lapset saavat sen. Oli ainoastaan paivamaara lapun jatolle. Yksi aideista meni reippaana toimistoon ja kysyi samalla jattaen lapun ja tuli takaisin ilmoittaen etta se on huomenna. Hieman ihmettelin tata mutta en ajatellut sen enempaa. Seuraava paivana menin kouluun lasteni kanssa ilman evasrasioita ja varmistin viela nuoremman poikani opettajalta etta paiva varmasti oli oikea ja han sanoi ettei ole. Ilmaisen lounaan saisi seuraavalla viikolla. Niinpa sitten lupasin tuoda lounaat lapsilleni myohemmin toimiston kautta. Toimistossa oleva tati viela varmisti etta ilmainen lounas on todellakin seuraavalla viikolla.
Yksi syy miksi en pida naista lapuista on juuri se ettei ne ole usein kauhean selkeita. Se kuka tekee ne on varmasti ajatellut asian mutta saattanut jattaa jotain oleellista pois niin kuin nyt tuossa edellisessa tapauksessa tarkean paivamaaran. Toinen nyt mieleeni tuleva esimerkki on lupalappu etta lapsistani saa ottaa kuvia koulussa ja etta myos vierailevat tahot kuten paikallinen lehti tai jokin muu saa myos ottaa kuvia. Annoin luvan jo syksylla kun koulu alkoi, nyt kuitenkin minulta kysyttiin uudelleen lupaa ottaa pojastani kuvia kun rugbyseura on koululla ja opettaa kolmas luokkalaisia pelaamaan rugbya.
On olemassa kuitenkin lappuja jotka tulevat koulusta joista olen erittain iloinen. Nama laput on lapsia kannustamaan ja kehumaan tarkoitetut laput. Nuorempi poikani on saanut jo useita lappuja joissa hanta kehutaan hyvaksi kirjaimien ja sanojen aantajaksi. Vastapainona talle han tuo kotiin myos lappuja kun on kaynyt sairaanhoitajan huoneessa nayttamassa kolhuja (joita tulee paljon). Luen mielellani myos uutislehtea joka tulee A4 muodossa paperilla koulusta n. joka toinen viikko. Haluan tietaa ja pysya ajan tasalla mita koulussa tapahtuu. Mielenkiintoinen lisays uutislehteen on ollut tana vuonna jokaisen luokan paikallaoloprosentti viikottain. Koulu pyrkii maan paattajien asettaman rajan mukaan siihen etta koko koulun paikallaolo prosentti olisi yli 95%. Tama ei toteudu talla hetkella lasteni koulussa ja vanhempia yritetaan saada asiasta tietoiseksi. Monet lapset tulee joka aamu myohassa kouluun ja myos se vaikuttaa tuohon prosentti lukemaan. Asia mita en ymmarra ollenkaan. Se etta lapset tulevat kouluun myohassa, vanhempien tuomana, joka aamu.
Nyt taytyy ruveta tayttamaan yhta naista lapuista jotta se on valmiina kouluun vietavaksi ja valmistella dinneri perheelle joka kohta paasee koulusta ja toista kotiin.
Viime viikolla tuli jalleen lappuja kotiin koulusta. Ihmettelen hieman, koska laitoin nimen alle yhteen niista joissa kysyttiin haluaisinko saada jatkossa nama lappuviestit sahkopostilla ja ilolla taytyin sen kyseisen lapun. Nainhan se ei kuitenkaan mennyt, vaan edelleen noita lappuja tulee vino pino kotiin joka viikko, eikak yhtaan sahpostia ole viela tullut. Ja nyt kun nuorempikin poikani aloitti koulun, saan kaikki viestit, tiedotteet ja taytettavat laput kahteen kertaan. Voi tata riemua.
Viime viikolla yhdessa lapussa luki otsikkona KOULURUOKA VS. PAKATTU LOUNAS KOTOA. Mielenkiinnolla aloin lukea. Siina kerrottiin kouluruoan terveellisyydesta ja verrattiin kouluruokaa yleisimpiin kotoa tuotuihin lounaisiin ja lopuksi tarjottiin kaikille mahdollista yhta ilmaista koululounasta. Muutenhan siis siita joutuu maksamaan paitsi ne perheet joilla on tietyn rajan alla olevat tulot. Olin hyvin innoissani tasta, toki kokeilemme miellamme kouluruokaa, pojatkin olivat halukkaita kokeilemaan. He ovat syoneet tahan mennessa kotoa pakattuja lounaita. Vaihtoehdot oli; tuplajuusto-kanapizza, makkaraa ja perunamuussia, jonkun sorttista lihaa ja perunaa, kalapuikkoja ja uuniranskalaisia ja joku viides vaihtoehto mita en muista. Lapussa pyydettiin valitsemaan yksi ja palauttamaan tiettyyn paivaan mennessa.
Paivaa ennen lapun viimeista jattopaivaa seisoin muutamien vanhempien kanssa koulun portilla aamulla odottelemassa koulun pihalle paasya. Osa vanhemmista alkoi puhumaan ilmaisesta koululounaasta ja ihmetteli kun ei lapussa mainittu paivaa milloin lapset saavat sen. Oli ainoastaan paivamaara lapun jatolle. Yksi aideista meni reippaana toimistoon ja kysyi samalla jattaen lapun ja tuli takaisin ilmoittaen etta se on huomenna. Hieman ihmettelin tata mutta en ajatellut sen enempaa. Seuraava paivana menin kouluun lasteni kanssa ilman evasrasioita ja varmistin viela nuoremman poikani opettajalta etta paiva varmasti oli oikea ja han sanoi ettei ole. Ilmaisen lounaan saisi seuraavalla viikolla. Niinpa sitten lupasin tuoda lounaat lapsilleni myohemmin toimiston kautta. Toimistossa oleva tati viela varmisti etta ilmainen lounas on todellakin seuraavalla viikolla.
Yksi syy miksi en pida naista lapuista on juuri se ettei ne ole usein kauhean selkeita. Se kuka tekee ne on varmasti ajatellut asian mutta saattanut jattaa jotain oleellista pois niin kuin nyt tuossa edellisessa tapauksessa tarkean paivamaaran. Toinen nyt mieleeni tuleva esimerkki on lupalappu etta lapsistani saa ottaa kuvia koulussa ja etta myos vierailevat tahot kuten paikallinen lehti tai jokin muu saa myos ottaa kuvia. Annoin luvan jo syksylla kun koulu alkoi, nyt kuitenkin minulta kysyttiin uudelleen lupaa ottaa pojastani kuvia kun rugbyseura on koululla ja opettaa kolmas luokkalaisia pelaamaan rugbya.
On olemassa kuitenkin lappuja jotka tulevat koulusta joista olen erittain iloinen. Nama laput on lapsia kannustamaan ja kehumaan tarkoitetut laput. Nuorempi poikani on saanut jo useita lappuja joissa hanta kehutaan hyvaksi kirjaimien ja sanojen aantajaksi. Vastapainona talle han tuo kotiin myos lappuja kun on kaynyt sairaanhoitajan huoneessa nayttamassa kolhuja (joita tulee paljon). Luen mielellani myos uutislehtea joka tulee A4 muodossa paperilla koulusta n. joka toinen viikko. Haluan tietaa ja pysya ajan tasalla mita koulussa tapahtuu. Mielenkiintoinen lisays uutislehteen on ollut tana vuonna jokaisen luokan paikallaoloprosentti viikottain. Koulu pyrkii maan paattajien asettaman rajan mukaan siihen etta koko koulun paikallaolo prosentti olisi yli 95%. Tama ei toteudu talla hetkella lasteni koulussa ja vanhempia yritetaan saada asiasta tietoiseksi. Monet lapset tulee joka aamu myohassa kouluun ja myos se vaikuttaa tuohon prosentti lukemaan. Asia mita en ymmarra ollenkaan. Se etta lapset tulevat kouluun myohassa, vanhempien tuomana, joka aamu.
Nyt taytyy ruveta tayttamaan yhta naista lapuista jotta se on valmiina kouluun vietavaksi ja valmistella dinneri perheelle joka kohta paasee koulusta ja toista kotiin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)