Kaivoin mekon ja kauluspaidan kaapin perukoilta. Yhtaan ehjaa sukkahousua ei laatikosta loytynyt. Kauneimmat pienella korolla olevat kenkanikin olivat pakattuina sangyn alla olevaan matkalaukkuun, missa sailytamme osaa ylimaaraisista vaatteista ja kengista. Kauppaan siis ostamaan sukkahousut.
Mina ja mieheni ei pukeuduta kovinkaan usein "smart casual" pukukoodin mukaan. Meilla ei yksinkertaisesti ole sita vaativia tilaisuuksia. Siksi tahan tilaisuuteen valmistautuminen olikin mahan pohjaa kutkuttavaa. Olemme olleet yhdessa "date nightilla" joskus yli kolme vuotta sitten, ehkapa nelja. Eika varsinaisesti ole ollut tarvettakaan, mutta kylla se kivalle tuntui, lahtea yhdessa ulos kahdestaan, talla kertaa "lunch datelle".
Mieheni voitti tyopaikallaan Kuukauden Tyontekija tittelin ja ansaitsi siita palkinnoksi lounaan kahdelle ravintolassa jossa han itsekin tyoskentelee. Kuka nyt omalle tyopaikalleen haluaisi vapaa-ajallaan? Tyontekija, jolla ei ole sinne mitaan asiaa vapaa-ajallaan, ilman lupaa. Emme siis kumpikaan tienneet miten tilanne etenee ravintolan sisalla. Tilanne oli siis kutkuttavan mielenkiintoinen meille molemmille.
Ravintola sijaitsee Aylesburyssa, Englannissa. Hartwell House on yksi Englannin historiallisista hotelleista ja on nimetty myos National Trustiksi. Rakennus, kartano ehka pikemminkin, sijaitsee upealla kiinteistolla, syrjassa kaupungin meluista ja on paikkana erinomainen rentouttavaan lomaan, privaattien juhlien jarjestamiseen tai vain hieman juhlallisemman lounaan nauttimiseen.
Kun olimme pynttaytyneet, ajoimme Hartwell Housen pihalle, valmiina tahan ainutlaatuiseen kokemukseen. Meidat ohjattiin Loungeen, jossa meille tarjottiin juotavaa ja pikkusuolaista. Taman jalkeen saimme menut ja canapeet, keittion tervehdys asiakkaalle. Mieheni avustuksella sain valittua alkuruoan, paaruoan seka jalkiruoan. Hanelle tama oli ehka se helpoin kohta, olihan han tehnyt ja nahnyt kaikki annokset joita listalla oli tarjolla. Seuraavaksi mietin miten jaksaisin syoda kaiken sen, lounaaksi. Jo tassa vaiheessa oli kaynyt selvaksi etta myos salin puolella on selva hierarkia, mita kukakin tekee ja mita kukakin ei tee. Mieheni tyo keittiossa on jo tuttua ja hierarkia silla puolella, mielenkiinnolla seurasimme tyontekijoita myos salin puolella.
Meidat ohjattiin ravintolasaliin, jossa tarjoilija laittoi servietin syliini ja niin annoksia annoksien peraan tuli luoksemme. Mieheni esimies, Chef, oli paattanyt etta maistaisimme myos hieman ylimaaraisia annoksia. Kolmen alkuruoan, yhden paaruoan ja kahden jalkiruoan jalkeen, ruoka alkoi iskea mahaani toden teolla ja viela yksi jalkiruoka oli tulossa, se minka olin tilannut listalta. Juustokakku on suurinta herkkuani ja halusin todella syoda annoksen, minun onnekseni, se ei ollut niin hyvaa kuin odotin sen olevan.
Viela nopea kahvi ja sitten meilla oli jo kiire hakemaan lapset koulusta. Tosin menimme kodin kautta vaihtamaan vaatteet. 2,5 tuntia oli vierahtanyt, olimme onnellisia ainutlaatuisesta kokemuksesta, herkullisista ruoka-annoksista seka arkea piristavasta "deitista".
Pienet hetket tekee isompia ihmeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti